Leffa: Kesä toi liudan supersankareita valkokankaalle

Arvostelussa The Dark Knight Rises, The Amazing Spiderman ja The Avengers

Teksti: Minna-Maarit Hartonen, Kuvat: themoviedb.org

Kesällä 2012 sarjakuvien ystäviä on hellitty urakalla, kun niin moni rakas supersankari on lennätetty valkokankaalle. Jotkut taas pitävät sarjakuvasankareista tehtyjä elokuvia vain pinnallisina, camphenkisinä toimintaelokuvina, joiden ainoa tarkoitus on viihdyttää. Silti sarjakuviin pohjautuvia elokuvia tehdään kiihtyvään tahtiin, eikä niiden suosio näytä hiipuvan. Mm. keväällä ensi-iltansa saanut The Avengers on jo kaikkien aikojen kolmanneksi eniten tuottanut elokuva heti Avatarin ja Titanicin jälkeen. Mikä niissä ihmisiä kiehtoo? Ja ovatko ne vain pinnallista toimintaa ja erikoistehosteita?

DC-Comicsin Batman on tuttu tv:stä, 60-luvun ylilyödyn kömpelön humoristisesta sarjasta sekä 90-luvun kahdesta Burton-elokuvasta ja kahdesta Joel Schumacherin versiosta. Näissä vanhemmissa elokuvissa ja sarjassa huumori näyttelee merkittävää osaa. Näin ei kuitenkaan ole uusissa, Christopher Nolanin ohjaamissa Batman-elokuvissa. Nolan on lisäksi yhdistänyt trilogiaansa sarjakuvalegenda Frank Millerin ahdistavan vinksahtaneen tunnelman ja imenyt vaikutteita sekä Millerin vuonna -86 piirtämästä Dark Knight – sarjasta että usean piirtäjän kynästä lähteneestä sarjasta Knightfall, jossa Batmanin fyysisesti pahin vastustaja Bane mursi Batmanin selän. Bane on mukana myös Nolanin viimeisessä, tänä kesänä ensi-iltansa saaneessa The Dark Knight Rises – elokuvassa.

Nolanin synkät, hieman aiempia Batman-versioita realistisemmat kuvaelmat pohdiskelevat ihmismielen synkkiä puolia. Trilogian ensimmäisessä elokuvassa Batman Begins teemana oli pelko. Toinen osa The Dark Knight nivoutui teemaan kaaos ja nyt kolmannessa, The Dark Knight Rises -elokuvassa, käsitellään teemaa kipu. Nolanin Batmanit eivät ole kepeää viihdettä vaan synkkiä ja ahdistaviakin pohdintoja ihmismielen sopukoista, vaikka trilogian kolmas osa onkin kakkososaa tunnelmaltaan toiveikkaampi ja näyttää valoa tunnelin päässä. Bruce Waynen hovimestaria, taloudenhoitajaa ja ystävä Alfredia näyttelevä Michael Cane on myös sanonut, ettei olisi suostunut uusiin Batmaneihin jos hahmo olisi ollut paperinen. Hän ja keksijänero Lucius Foxia näyttelevä Morgan Freeman sanoivat hahmojen syvyyden sekä draamallisten pohdintojen houkutelleen heidät Nolanin Batman-elokuvien rooleihin.

Voi tietysti tuntua hieman absurdilta, että poliisit miettivät yhteiskunnan syviä ongelmia sekä järjestäytynyttä rikollisuutta, kun paikalle lehahtaa viittamies naamioineen. Sarjakuvaelokuvaa katsottaessa on siis aina muistettava katsovansa sellaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö supersankareista kertova sarjakuva tai siitä tehty elokuva voisi olla syvällinen.

Toinen amerikkalainen suuri sarjakuvakustantamo, Marvel, halusi luoda supersankareistaan inhimillisempiä, sellaisia, jotka eivät olleet täydellisiä kuten DC-Comicsin alkuaikojen supersankarit kuten Teräsmies. Marvel toi sarjakuviin jo melko alusta asti tavallisia, arkisia huolia ja ongelmia, joita hahmon piti ratkoa samalla kun pelasti maailmaa trikoopuvussaan. Yksi tällainen esimerkki on Hämähäkkimies. Vaikka Hämähäkkimies sai hämähäkin uskomattomat refleksit, kyvyt ja voimat, on hänen jatkuvasti voitettava tavallisen arjen tuomat haasteet Peter Parkerina.

Hämähäkkimies on moniulotteinen ja syvällinen sarjakuva, vaikka sitä eivät ole olleet Hämiksen kolme edellistä filmatisointia, joissa pääosaa esitti yhden ilmeen Tobey Maguire. Olikin aluksi hassua ja riskialttiin tuntuista, että Marvel oli mukana tekemässä uutta The Amazing Spidermania, joka ei jatkaisikaan siitä mihin on jääty, vaan aloittaisi kaiken taas alusta. Riskinotto kuitenkin kannatti, sillä The Amazing Spiderman on sarjakuvauskollisempi kuin edelliset elokuvat ja myös moniulotteisempi. Se sisältää liikuttavia aspekteja, sekä aidon draaman tuntua, sillä näyttelijälistalta löytyy Sally Fieldin ja Martin Sheenin kaltaisia konkareita. Se sisältää myös runsaasti huumoria ja oivalluksia. Näistä kaikista uusi näyttelijälupaus Andrew Garfield Peter Parkerina/Hämähäkkimiehenä selviytyy loistavasti. Elokuvan tunteiden kirjo on laaja ja se käsittelee vakavia ja syvällisiäkin asioita, mutta elokuva silti onnistuu viihdyttämään. Elokuvan pääpaino on Hämähäkkimiehen teinivuosissa ja se keskittyy Peterin isäsuhdepohdintoihin sekä kuvaamaan hänen ensi-ihastustaan poliisin tytär Gweniin.

Toinen Marvel filmatisointiuutuus on The Avengers, jossa kiidätettiin joukko suosittuja hahmoja samaan elokuvaan. Ensin vain piti esitellä jokainen Kostajat -sankari erikseen omassa elokuvassaan ja sitten tehdä massiivinen teos, jossa seikkailevat kaikki pää- ja sivuhahmot: Kapteeni Amerikka, Rautamies, Thor, Hulk, Mustaleski, Haukansilmä ja vielä muitakin. Yksi elokuvan haasteista olikin yhdistää samaan elokuvaan suuri määrä hahmoja. Riskinotto kuitenkin kannatti tässäkin tapauksessa. Sen lisäksi, että The Avengers menestyi niin hyvin kaupallisesti, teki se myös ennätyksen näyttelijöiden Oscar-ehdokkuuksien määrässä. Myös The Avengersissa huumori näyttelee keskeistä osaa ja dialogi on nokkelaa. Huumoria on revitty myös paljon supersankarien erilaisuudesta ja erimielisyyksistä, jotka johtavat melkoisiin voimien mittelöihin. Mielenkiintoista oli myös kontrasti, jonka toisten hahmojen läsnäolo toi muihin hahmoihin. Esimerkiksi Kapteeni Amerikka vaikutti takakireältä nipottajalta verrattuna poikamaisen karismaattiseen Rautamieheen.

The Dark Knight Rises * * * *

Ohjaus: Christopher Nolan
Bruce Wayne (Christian Bale) on erakoitunut linnaansa, eikä Batman ole enää suosittujen sankareiden listoilla. Lepakkomiehen on kuitenkin kaivauduttava ulos luolastaan, koska myrsky on saapumassa superpahis Banen (Tom Hardy) muodossa ja uhkaa tuhota Gotham Cityn. Muissa rooleissa nähdään Anne Hathaway, Gary Oldman, Joseph Gordon-Levitt, Marion Gotillard, Morgan Freeman sekä Michael Cane.

Elokuvan intro on pitkä ja pitää sisällään verkkaisen jännitteen, jonka kuitenkintietää murtuvan pian. Kolmituntinen elokuva pitää sisällään joitakin pitkästyttäviäkin kohtia, mutta se onnistuu kuitenkin pitämään jännityksen yllä ja puun takaa tulevat juonenkäänteet pitävät tarinan tuoreena.

The Amazing Spiderman * * * * ½

Ohjaus: Mark Webb
Peter Parker (Andrew Garfield) löytää kuolleelle isälleen kuuluneen salkun ja lähtee seuraamaan johtolankaa. Ei aikaakaan, kun nörtti-Peteriä puraisee geenimanipuloitu hämähäkki, ja hän saa tuon ovelan otuksen voimat. Hämäkkimiehenä Peterin on pysäytettävä julma Lisko (Rhys Ifans), pelastettava muut ihmiset sekä tyttöystävänsä(Emma Stone) ja ylläpidettävä suhteitaan tätiinsä (Sally Field) ja setäänsä (Martin Sheen).

Elokuvan tarina on moniulotteinen, koskettava ja liikuttava, mutta myös hauska. Näyttelijävalinnat on tehty huolella ja sivuosiinkin on palkattu erinomaisia luonnenäyttelijöitä. The Amazing Spiderman on nokkelan hauska kokonaisuus, mutta se tarjoilee syvällisempiäkin pohdintoja vieden katsojaa tunnetiloista toiseen uskottavasti.

The Avengers * * * * ½

Ohjaus: Joss Whedon
Asgardilainen Loki (Tom Hiddleston) kerää armeijaa alistaakseen ja tuhotakseen Maan, joten S.H.I.E.L.D. – agentti Nick Furylla (Samuel L. Jackson) ei ole muuta mahdollisuutta kuin koota Supersankarien joukko puolustamaan ihmisrotua. Supersankarien joukkoon mahtuu Lokin velipuoli Thor (Chris Hemsworth), Rautamies (Robert Downey jr.), Kapteeni Amerikka (Chris Evans), Hulk (Mark Ruffalo), Mustaleski (Scarlett Johansson) sekä Haukansilmä (Jeremy Renner). Muissa rooleissa nähdään tuttuja hahmoja muista Marvelin sarjakuvafilmatisoinneista, näyttelijöinä muun muassa Gwyneth Paltrow, Clark Gregg sekä Stellan Skarsgård.

The Avengers on kaikin puolin viihdyttävä ja hauska elokuvakokemus. Sen visuaalinen puoli ja toteutus ovat erinomaista, mutta parasta elokuvassa on ehdottomasti sen mehukkaat hahmot.

Elokuvien arvostelut kokonaisuudessaan osoitteessa: filmiviikate.blogspot.fi